Kesä meni jo - melkein. Puutarhassa näkyy merkkejä tulevasta syksystä. Satokausi on alkanut. Olen poiminut mustikoita, vadelmia, lakkoja, mesimarjoja ja sieniä metsästä. Kasvihuone on tuottanut muun muassa kurkkuja, tomaatteja ja eri värisiä paprikoita. Valkosipulit ja muut sipulit ovat kuivumassa. Viiniköynnös tekee uuden rypäle-ennätyksen. 

Ingmarin Puutarha oli avoin vierailijoille 7.7 kuten sadat muut puutarhat ympäri maan. Noin 150 vierailijaa tuli, näki ja mitä ilmeisimmin nautti. Yksi vierailija sanoi nipistävänsä itsensä silloin tällöin varmistaakseen, ettei kaikki ollut vain unta. Puita, pensaita ja perennoja olivat täydessä kukassa ja jokunen ruusupensaskin. Useimmiten vierailijat saivat kuitenkin tyytyä ihailemaan ruusujen nuppuja. Varsinainen ruusukukinta alkoi vasta kaksi viikkoa myöhemmin.

Tämän vuoden siemenistä saadut uudet ruusut ovat aloittaneet kukintansa. Jos siemenestä itää pitkään kukkiva ruusu sen ensimmäinen kukka puhkeaa normaalisti noin kaksi kuukautta itämisen jälkeen. Jos on kyse kerran kesässä kukkivasta ruususta saa odottaa ensimmäistä kukkaa ainakin 5 vuotta.

Tämän vuoden tulokkaista muutama näyttää varsin lupaavalta. Koeviljelen niitä viitisen vuotta, jonka jälkeen päätän saavatko ne pysyvän paikan ruusutarhassani. Katso kuvat.

Kasvihuoneessa on myös noin sata kesäpistokasta. Aika moni on tässä vaiheessa lähtenyt kasvuun. Omajuurinen ruusu on yleensä noin yhden kasvuvyöhykkeen verran talvenkestävämpi kuin vartettu ruusu. Kesäpistokkaat tarvitsevat ravinneköyhän multaseoksen. Oman sekoitukseni koostumus on seuraavanlainen: 1/3 multa, 1/3 hiekka, 1/3 lannoittamaton turve. Turpeen teen itse tammenlehdistä. Kun silppuan lehdet ruohonleikkurilla saan uutta turvetta kahdessa vuodessa. Multaseos voi tehdä monella muulla tavalla. Tärkeintä on, että se on ravinneköyhä ja pysyy kosteana.

Ruukun pohjaan tulee 2-3 senttimetriä hyvä multa, mihin olen sekoittanut luujauhoja. Sen päälle laitan saman verran pistokasseoksesta. Asetan kaikki pistokkaat, jotka olen ottanut samasta ruususta, ruukun reunoja pitkin ja täytän ruukun multaseoksella. Sitten suoristan pistokkaat ja tiivistän multaseoksen ennen kuin kastelen ruukun kunnes vettä rupeaa valumaan ruukun pohjan läpi. Tällä menetelmällä varmistan ettei pistokas joudu heti ravinnerikkaaseen multakerrokseen. Ravinteikas pohjakerros taas mahdollistaa sen, että pistokkaat voivat kasvattaa juuristonsa rauhassa ennen kuin eri pistokkaat siirretään omiin ruukkuihin.